Yleiskatsaus
Mikä on vahvistettu tuki- ja liikuntaelinten kipuoireyhtymä?
Vahvistettu tuki- ja liikuntaelinkipuoireyhtymä (AMPS) on tila, jossa henkilöllä on kipua, joka näyttää olevan voimakkaampaa (vahvistunutta) kuin “normaali” kipu. Muita tämän tilan termejä ovat monimutkainen alueellinen kipuoireyhtymä (CRPS), juveniili fibromyalgia, diffuusi idiopaattinen kipu ja paikallinen idiopaattinen kipu.
Vaikka AMPS voi vaivata ketä tahansa, se voi olla erityisen vaikeaa lapsille, joille kipu voi olla voimakkaampaa. Kipu voi vaikuttaa lapsen elämänlaatuun ja estää häntä toimimasta täysipainoisesti koulussa tai urheilussa tai nauttimasta toiminnasta ystävien kanssa.
Oireet ja syyt
Mikä aiheuttaa lisääntyneen tuki- ja liikuntaelinkipuoireyhtymän lapsilla?
AMPS:n alkuperäinen syy on usein kipua aiheuttava vamma tai sairaus, kuten luun murtuminen, lihasten jännitys/vetäminen tai pehmytkudosvamma, kuten palovamma tai viilto.
AMPS:ssä voi esiintyä keskeytys tai oikosulku tavanomaisella tiellä, jonka kipu kulkee vamman jälkeen. Kipu kulkee tavallisesti vamman paikalta selkäytimen läpi aivoihin asti. Lapsella, jolla on AMPS, tämä reitti keskeytyy ja kipusignaali menee autonomisiin hermoihin, jotka ohjaavat tahattomia liikkeitä, kuten hengitystä.
Kun kipu saavuttaa autonomiset hermot, ne reagoivat supistamalla (kiristämällä) verisuonia, mikä katkaisee veren virtauksen näihin kehon osiin. Samaan aikaan kertyy maitohappojätettä, jota syntyy hapen puutteessa. Nämä tekijät yhdessä aiheuttavat kipua, joka on voimakkaampaa (vahvistettua).
Mitkä ovat lisääntyneen tuki- ja liikuntaelimistön kipuoireyhtymän oireet?
AMPS:n pääoire on kipu, joka on joko jatkuvaa tai tulee ja menee. Oireet voivat ilmaantua heti sairauden tai vamman jälkeen tai viikkoja myöhemmin. Kipu voi ilmaantua myös ilman merkittäviä vammoja.
Kipu voi levitä koko kehoon tai keskittyä tietylle alueelle (esimerkiksi käsivarteen tai jalkaan). Kipu voi tuntua polttavalta tai terävältä (“neulat ja neulat”).
Muita AMPS-oireita ovat:
- Allodynia (vaurioalueen iho on erittäin herkkä kosketukselle)
- Muutokset ihossa, mukaan lukien väri, lämpötila ja rakenne
- Turvotus (turvotus)
- Muutoksia alueen hiuksissa
- Liikkumisongelmat, mukaan lukien jäykkyys, vapina ja koordinaatio
Diagnoosi ja testit
Kuinka monistunut tuki- ja liikuntaelinkipuoireyhtymä diagnosoidaan lapsilla?
Koska kipu on oire monista sairauksista ja tiloista, AMPS:n diagnosointi voi olla vaikeaa. Lääkärin tulee arvioida kivun syy
AMPS:lle ei ole verikoetta. Diagnoosin saamiseksi lääkäri ottaa lapsen täydellisen lääketieteellisen ja perheen historian, mukaan lukien kaikki aikaisemmat sairaudet tai vammat. Lääkäri haluaa myös saada käsityksen lapsen emotionaalisesta tilasta, erityisesti mielenterveysongelmista, perheen toimintahäiriöistä tai tapauksista lapsen koulussa, jotka voivat aiheuttaa psyykkistä stressiä ja edistää lapsen kipua.
Hallinta ja hoito
Miten lasten tuki- ja liikuntaelinkipuoireyhtymää hoidetaan?
Lapsen kiputasosta ja toimintakyvystä riippuen hoito on yleensä ryhmälähtöistä. Ryhmässä on useita asiantuntijoita, mukaan lukien:
- Lääkärit
- Sairaanhoitajat
- Fysio- ja toimintaterapeutit
- Lasten psykologit
- Musiikkiterapeutit
- Virkistysterapeutit
Hoito voi kestää useita viikkoja ja sisältää seuraavat toimenpiteet:
-
Harjoitus (vahvistava ja aerobinen) pitää kehon liikkeessä ja parantaa lapsen joustavuutta ja toimintakykyä
- Fysioterapia ja toimintaterapia
- Valitut lääkkeet
- Psykologista neuvontaa lapsella mahdollisesti ilmenevien stressien tai emotionaalisten ongelmien, kuten ahdistuneisuuden, masennuksen tai syömishäiriön, käsittelemiseksi, sen lisäksi, että hän oppii toimimaan kivun kanssa
- Musiikkiterapia auttaa lasta rentoutumaan
- Hyvinvointihoidot, mukaan lukien biofeedback, meditaatio, mielen ja kehon taidot
- Desensibilisaatio (paineen kohdistaminen kehon herkille alueille, jotta potilas pääsee “läpi” kivusta ja tottuu yhä voimakkaampaan paineeseen)
Näkymä / ennuste
Mikä on ennuste (näkymät) lapsille, joilla on lisääntynyt tuki- ja liikuntaelinkipuoireyhtymä?
AMPS on krooninen (pitkäaikainen) sairaus, joten näkymät riippuvat lapsesta ja hoidoista. Suurimmassa osassa tapauksista (jopa 85 %) intensiivistä hoitoa saaneet lapset toipuvat kokonaan.
