Mitä minun pitäisi tietää unesta ja taaperoista ja esikoululaisista?
Pikkulapset: 1-2-vuotiaiden lasten tulee nukkua 11-14 tuntia 24 tunnin aikana. Tämä voidaan jakaa yöunien ja päiväunien välillä. Voi kestää useita viikkoja kokeiluja ennen kuin huomaat, mikä toimii parhaiten taaperollesi.
Esikoululaiset: Uni auttaa lapsiasi kasvamaan vahvoiksi ja terveiksi esikouluvuosina (3–5-vuotiaat). Useimmat tämän ikäiset lapset tarvitsevat 10–13 tuntia unta 24 tunnin aikana ja yleensä yhden päiväunen. Vanhemmat lapset eivät välttämättä tarvitse päiväuneja ollenkaan.
Miten unen tarpeet muuttuvat taapero- ja esikouluvuosien aikana?
Pikkulapset: Toisen vuoden loppuun mennessä päiväunet vähenevät tyypillisesti kerran vuorokaudessa, ja ne kestävät jopa kolme tuntia. Useimmat taaperot siirtyvät pinnasängystä sänkyyn 2–3-vuotiaana. Taaperot eivät usein odota nukkumaanmenoa. He eivät halua olla erillään vanhemmista/huoltajasta tai jäädä paitsi mistään hauskoista aktiviteeteista, joita he tuntevat mahdollisesti meneillään. Yleisiä uniongelmia tässä iässä ovat nukkumaanmenovastus, yöheräily
Esikoululaiset: Päiväunet alkavat jäädä pois, vaikka useimmat esikoululaiset voivat silti hyötyä päiväunista. Paras tapa tehdä tämä on sopia rutiiniaika nukkumiseen tai yksinkertaisesti hiljaiseen tai rentoutumiseen lapsen makuuhuoneessa. Vaikka lapsesi ei saisi unta, yritä varata ”hiljaista aikaa” aikaisin iltapäivällä lapsesi rentoutumiseen. Noin tunti päivässä on riittävä aika. Unihäiriöt ovat yleisiä näinä esikouluvuosina. Näihin ongelmiin voi kuulua nukahtamisen vastustaminen ja usein yöllinen herääminen. Esikouluvuosina yleisiä ovat myös yölliset pelot, painajaiset, unissakävely ja unikauhut.
Kuinka voin auttaa taaperoa tai esikoululaistani nukkumaan hyvin?
Voit tehdä useita asioita luodaksesi erinomaisen nukkumaanmenorutiinin varmistaaksesi, että lapsi saa tarpeeksi unta. Kun määrität nukkumaanmenoohjelmaa, pidä seuraavat asiat mielessä:
- Pysy samoissa nukkuma- ja herätysajoissa joka päivä. Älä myöskään lyhennä vaihtotorkkuaikoja – varmista, että se ei tapahdu liian myöhään päivällä tai että se on liian lyhyt – jompikumpi näistä johtaa hyvien yöunien puutteeseen.
- Säilytä johdonmukainen nukkumaanmeno-rutiini. Sammuta kattovalot ja käytä himmeitä pöytälamppuja 30–60 minuuttia ennen nukkumaanmenoa minimoiksesi valolle altistumisen. Luo rauhallisia ja nautinnollisia aktiviteetteja 30 minuutin aikana juuri ennen nukkumaanmenoa, kuten kylpyyn tai nukkumaanmenotarinoiden lukemiseen auttaaksesi lastasi. On hyödyllistä asettaa selkeät rajat sille, kuinka monta kirjaa luet tai lauluja laulat. Anna lapsesi valita, minkä pyjaman hän haluaa käyttää ja minkä pehmustetun eläimen ottaa sänkyyn jne. Tämä turvaesine (täytetty eläin tai peitto) auttaa lasta rentoutumaan nukkumaan mennessä ja koko yön.
- Varmista, että makuuhuoneen ympäristö on hiljainen, viileä, pimeä ja mukava nukkua. Yövalo tai aluevalo pienimmällä himmenninasetuksella on hyvä. Pehmeän, rauhoittavan musiikin tai äänikoneen soittaminen on hienoa. Muista varata sänky vain nukkumista varten – sitä ei saa käyttää pelialustana. Television katselua makuuhuoneessa ei pitäisi sallia. Mikään muu näyttöaika (iPad, älypuhelimet jne.) ei saa kuulua makuuhuoneen ympäristöön. Nämä voivat ylistimuloida lasta ja vaikeuttaa hänen nukahtamistaan.
- Rajoita ruokaa ja juomaa (erityisesti kaikkia kofeiinia sisältäviä juomia) ennen nukkumaanmenoa. Muista, että monet kirkkaat juomat sisältävät kofeiinia, joten tarkista etiketti. Kevyt välipala ennen nukkumaanmenoa on ihan ok.
- Työnnä lapsesi sänkyyn unisena mutta hereillä ja poistu sitten huoneesta. Tämä auttaa lastasi oppimaan nukahtamaan itsekseen ja auttaa lastasi nukahtamaan itsenäisesti, jos hän herää keskellä yötä.
- Esikoululaiset: Jos esikouluikäisellä on kiusallinen yöherääminen tai painajainen, hän voi soittaa tai hakea äitiä tai isää lohduttamaan. Rauhoituttuaan äidin tai isän tulee kuitenkin palauttaa lapsi omaan sänkyynsä. Ympäröi lapsi mukavilla esineillä, kuten suosikkipehmusteella tai pehmeällä huovalla tai muulla esineellä, jonka avulla lapsi voi nukahtaa uudelleen itsenäisesti ilman, että hänen tarvitsee poistua sängystä ja etsiä sinua uudelleen.
Turvallisuusongelmat taaperoiden kanssa
Taaperot ovat iässä, jolloin he ovat yhä tietoisempia ja uteliaampia ympäristöstään. Siksi vanhempana tai huoltajana sinun tulee olla varovaisempi lapsesi pinnasängyn, siihen sijoitetun ja sen ympäristön suhteen. Esimerkiksi:
- Älä jätä erittäin suuria täytettyjä leluja sänkyyn tai jätä puskuripehmusteille – taapero voi käyttää näitä esineitä askelmana kiivetäkseen pinnasängyn kaiteen yli.
- Etsi ja poista naruilla tai siteillä varustetut esineet, jotka voivat vahingossa kiertyä lapsesi kaulan ympärille, kuten kaihtimien tai verhojen nyörit.
- Katso esineitä, jotka saattavat olla liian lähellä lapsesi pinnasänkyä ja joihin lapsesi voi päästä käsiksi seisoma-asennosta – kuten seinävaatteita, verhoja, ikkunaverhoja ja lipastojen liinavaatteita.
- Jos sinulla on niin aktiivinen taapero, voi turvallisuussyistä olla aika siirtää hänet pinnasängystä taaperosänkyyn.
- Harkitse suurten huonekalujen ankkuroimista seiniin, jotta ne eivät kaadu, jos lapsi yrittää kiivetä niiden päälle.
Milloin minun pitäisi hakea lääkärin apua taapero- tai esikoululaiseni uni-ongelmiin?
Ota yhteys lääkäriin, jos:
- Lapsellasi näyttää olevan hengitysvaikeuksia, hän kuorsaa tai pitää ääntä hengittäessään tai olet nähnyt lapsesi lakkaavan hengittämästä nukkuessaan.
- Lapsellasi on epätavallista yökäyttäytymistä, odottamaton määrä heräämisiä tai hänellä on merkittäviä yöllisiä pelkoja, joista olet huolissasi.
- Tunnet lapsesi unihäiriöiden vaikuttavan päiväkäyttäytymiseen.
###
