Jos sinä tai joku tuttusi harkitsee itsemurhaa, apua on saatavilla. Ota yhteyttä National Suicide Prevention Lifeline numerossa 1-800-273-8255.
Itsemurha on aihe, josta monet eivät uskalla puhua tai edes tunnustaa. Mutta kuinka emme puhu yhdestä
Siksi meidän on ymmärrettävä se paremmin ja tehtävä parhaamme saadaksemme ihmiset tarvitsemaansa apua synkimpinä hetkinä. Yksi tapa tehdä tämä? Puhu siitä. Kysyimme Facebookin Mental Health Awareness -yhteisössämme ihmisiltä, jotka ovat yrittäneet itsemurhaa tai muutoin joutuneet siihen: Mitä toivoisit muiden tietävän kokemuksistasi?
Tässä heidän vastauksensa:
”Haluan ihmisten tietävän, että se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, kun tunnet olevasi taakka kaikille rakastamillesi. Se ei ole ollenkaan itsekäs päätös tuon henkilön näkökulmasta.”
– Conrad K.
”Toivon, että ihmiset tietäisivät, kuinka pahat asiat olivat päässäni, kun olin hyppäämässä tai kun löin pillereitä niskaani. Monet ihmiset kutsuvat itsemurhaa pelkurin ulospääsyksi, mutta he eivät ymmärrä, kuinka paha olet, ennen kuin he ovat menettäneet jonkun läheisen tai ovat itse siinä asemassa.
– Hayley L.
”Olen päivittäin selviytyjä, koska ajatukset pahasta ovat aina olemassa, mutta yksi asia, joka pitää minut täällä, on katsoa lapsiani (he ovat kaikki aikuisia) ja miettiä kaikkea, mitä heidän pitäisi tehdä, jos minä kuolla tai vielä pahempaa, jos minut jätettäisiin vegetatiiviseen tilaan. Teen joka päivä päätöksen jatkaa ja ottaa sen vain askel kerrallaan.”
– Tanya M.
”Veljeni teki itsemurhan. Se repi reiän äitini sydämeen, joka ei koskaan parantunut. Hän syytti vuosia itseään… vanhaa ”jos hän olisi ojentanut kätensä, olisin voinut auttaa häntä”. No, luin paljon, puhuin mielenterveysalan ammattilaisten kanssa ja ymmärrän niin paljon kuin pystyn, miksi hänestä tuntui, että se oli hänen ainoa valintansa. Hän ei ollut pelkuri. Itse asiassa hän teki mitä hän teki säästääkseen ihmisiä, joita hän rakasti. En ole samaa mieltä hänen päätöksestään, mutta ymmärrän sen. Kaipaan häntä ja toivon, että olisimme voineet vanheta yhdessä, mutta olen iloinen, että hän on paikassa, jossa hän ei enää satu.”
– Nancy R.
”Ainoa, mitä haluan muiden tietävän, on, se on ei pelkurien tie ulos, ja ei kukaan tahtoa koskaan ymmärtää ihmisen mieltä, kun sitä yritetään. Kuinka kauheaa onkaan tuntea tuollainen. Et ajattele lapsiasi tai perhettäsi, haluat vain jättää tämän maailman.”
– Dede J.
”Uskon, että seisominen tai istuminen siinä ja vastustaa jokaista eloonjäämisvaistoa kehossasi ja toimia noiden todella kauhistuttavien, kauheiden, synkkien ajatusten mukaan, samalla kun tiedät seuraukset siitä, mitä aiot tehdä itsellesi, osoittaa, että se on sairaus ja se varmasti on ei huomionhuuto. Selviytymisvaistojesi vastainen toimiminen ja elämäsi päättämiseen tähtäävien toimien toteuttaminen ja kaikkien muiden päälle asettamasi taakan säästäminen vaatii itse asiassa paljon rohkeutta. Tietysti se on luultavasti myös tuskasi ja kärsimyksesi lopettaminen, mutta enimmäkseen kokemuksen perusteella sanoisin, että sen taustalla on vääristynyt käsitys rakastamiesi ihmisten suojelemisesta tältä kaikkea vievalta taudilta.
– Serena B.
”Toivon, että ihmiset tietäisivät, etten koskaan aikonut elää sitä läpi. Se ei ollut ”vain avunhuuto”. Toivon silti, että olisin onnistunut. Haluan ihmisten tietävän, että pääni sisällä on hyvin surullinen paikka.”
– Lindsay E.
”Se on kuin pimeä asia, joka vihaa sinua ja valehtelee, ettet ole sen arvoinen. Mutta sinä olet. Mitä suurempi valhe, sitä enemmän sinä ovat sen arvoinen. (Et ehkä tunne sitä, mutta joku rakastaa sinua.) Minulle se oli hiljainen pieni ääni, joka sanoi: ”Ota se kourallinen, kyllä se menee.” Rukoilin apua… Kaste ja kristinusko pelastivat henkeni, enkä ole koskaan enää kohdannut sitä synkkää asiaa. Minulla on ”siniset päiväni”, siunattu luonnollisella seuraeläimellä. Otan vähimmäismäärän ”kaiken vastaista” – tavallaan menee diagnoosin kanssa, mutta hei, se on minimaalinen. Se on askel, joka antaa itsellesi voimaa, kun se tekee kipeää ottaa se askel joka päivä – jopa vain sängystä nouseminen ja television katselu koko päivän.”
– Tessa R.
”Tarvitsin yhden tietyn henkilön lohtua. Yleisesti ottaen kenenkään lohdutus on turhaa, ja usein sanomatta jättäminen auttaa enemmän kuin sanat, joiden ihmisten mielestä heidän pitäisi sanoa parantaakseen asioita.”
– Roxi P.
”Henkesi on arvokas. Vaikka tunteisitkin olosi erittäin pahalta juuri nyt, et tunne sitä ikuisesti. Älä estä itseltäsi aikaa ja mahdollisuutta parantua.”
– Jamie W.
”Unohdamme joskus, että satutamme muita elämässämme. Se aiheuttaa niin paljon kipua, ahdistusta ja pelkoa perheillemme. Emme koskaan tiedä, mitä syyllisyyttä läheisemme pitelee. Ei todellakaan ole sen arvoista saada perhettä tämän menetyksen läpi.”
– Jess A.
”Elämä voi ja tulee paranemaan. Et ole yksin, niin monet ihmiset käyvät läpi erittäin huonoja aikoja ja ihmisiä, jotka välittävät sinusta. Joskus se näyttää ”huonolta elämältä”, mutta eläminen on sen arvoista. Hae apua, löydä uusia harrastuksia, opi elämään uudelleen ja nauti pienistä asioista, koska on vain yksi mahdollisuus, ja on niin surullista tuhlata se tämän elämän päättämiseen. Ole hyvä, älä tee sitä. Lupaan jälleen, se paranee!”
– Monica D.
”Se ei välttämättä tule helpommaksi, tulet vain vahvemmaksi ja paremmaksi hallitsemaan ja selviytymään siitä, mikä sinulle on diagnosoitu.”
– Hollyn D.
”Se on kuin voikukka. Vedät kukan ylös huomaamatta, että juuret ovat syvällä ja levinneet kauas. Sinä selviät, mutta tyhjyyden kutsu ei koskaan katoa kokonaan. Mutta opit olemaan vastaamatta siihen.”
– Amanda L.
Jos sinä tai joku tuttusi harkitsee itsemurhaa, apua on saatavilla. Ota yhteyttä National Suicide Prevention Lifeline numerossa 1-800-273-8255. Jos joku on välittömässä vaarassa vahingoittaa itseään, soita 911:een tai paikalliseen hätänumeroon ja pysy hänen luonaan, kunnes apu saapuu.
Vastauksia on muokattu pituuden ja selkeyden vuoksi.
