Jos haluat jakaa tarinan tatuointisi takana, lähetä meille sähköpostia osoitteeseen nominations@healthline.com. Liitä mukaan: valokuva tatuoinnistasi, lyhyt kuvaus siitä, miksi otit sen tai miksi rakastat sitä, ja nimesi.
Leukemia on eräänlainen syöpä, joka vaikuttaa verisoluihin ja luuytimeen. On arvioitu, että vuonna 2018 se on yli
Tämä verisyöpämuoto on edelleen yleisin syöpätyyppi lapsilla ja teini-ikäisillä, ja sitä esiintyy noin
Jokaisella leukemiaa sairastavalla henkilöllä on ainutlaatuinen kokemus taudin torjumisesta, jonka jotkut päättävät vangita tatuoinneilla. Nämä tatuoinnit voivat toimia inspiraationa voimanlähteenä vaikeina hetkinä, osoittamaan solidaarisuutta muille selviytyneille tai jopa kunnioittamaan rakkaansa. Oli syy mikä tahansa, uskomme, että nämä tatuoinnit ansaitsevat jaettavan koko leukemiayhteisön kanssa. Tarkista ne alta:
”Minulla diagnosoitiin krooninen myelooinen leukemia helmikuussa 2017. Vietin paljon aikaa verkossa oppiessani tästä syövästä ja etsiessäni tukea. En tarvitse päivittäistä muistutusta kamppailuistani, koska kehoni näyttää antavan ne minulle kokonaan itsestään. Vaikka vielä kamppailen, sain tatuointini inspiraationa auttamaan minua selviytymään niistä todella huonoista päivistä. Se on abstrakti kolibri, joka kantaa oranssia nauhaa.” — Amber
”Minulla on krooninen myelooinen leukemia. Sain diagnoosin melkein neljä vuotta sitten 34-vuotiaana. Tänään vuosi sitten otin ensimmäisen tatuointini, kun sain pitää 3 viikon tauon suun kemoterapiastani. Sain nauhan sairauteeni ja perhosen juhlimaan mieheni munuaisensiirtoa. Tatuoinnin ottamisen jälkeen tunnen helpotusta ja vapauden tunnetta sairaudestani. Verisyövän kohdalla ei ole arpia tai ulkoista ilmentymää taistelusta, jota kohtaamme päivittäin. Tatuoinnillani näen voimani, kamppailuni ja selviytymiseni tavalla, jota en aiemmin voinut.” — Hillary
”Minulla diagnosoitiin krooninen myelooinen leukemia 29-vuotiaana, kun lapseni olivat vain 5- ja 9-vuotiaita. Olen nyt 38-vuotias ja vietän 9 vuotta diagnoosistani. Se on ollut kamppailua, mutta läheisten tuella ja lääkkeillä pystyn nyt elämään melko normaalia elämää. Juhlistaakseni remissiota kolme vuotta sitten otin tatuointini muistutukseksi siitä, että olen selviytyjä. Vanhin tyttäreni kysyi minulta, voisiko hän ottaa omaani vastaavan tatuoinnin, kun hän täytti 16. Joten meillä on nyt vastaavia muistutuksia selviytymisestäni. Jos koskaan unohdan, mitä elämä merkitsee minulle, voin katsoa lapsiani ja heidän rakkauttaan minua kohtaan ja tietää, että selviän kaikesta, mitä elämä heittää tielleni.” – ShaNae Harbin
”Leukemiatatuointini on vasemmassa kyynärvarressani. Risti, jossa on omalla käsialallani kirjoitettu diagnoosini päivämäärä. Rakastan yksinkertaista muistutustani elää jokainen päivä täysillä! Kenellekään ei ole taattu huomista – syöpäpotilaat näyttävät ymmärtävän sen paremmin. – Jennifer Smith
”En halunnut tyypillistä syöpänauhaa ja halusin jotain muistuttaa minua siitä, että olen enemmän kuin diagnoosini. Lainaus on biisistä, jota rakastan ja johon liittyy [the] Latinalainen sanonta ”non angli, sed angeli”, joka tarkoittaa ”ei kulmia, vaan enkeleitä”. Se on tatuoitu vasempaan kyynärvarteeni, jotta voin nähdä sen päivittäin.” – Anonyymi
”Pojallemme.” – Anonyymi
”Minulla diagnosoitiin krooninen myelooinen leukemia kaksi viikkoa sen jälkeen, kun isoäitini lopetti matkansa Alzheimerin taudin kanssa. En ollut fyysisesti kunnossa yli vuoteen, ja isoäitini oli kertonut äidilleni ja minulle, että hän tiesi, että jotain oli vialla. Kukat [on my tattoo] ovat muistamattomat (kukka, jota käytetään symboloimaan Alzheimerin tautia) ja tietysti leukemianauha.” – Anonyymi
”Tammikuussa 2016 isälleni kehittyi se, mitä alun perin luulimme allergiaksi, joka muuttui poskiontelotulehdukseksi. Hän oli käynyt lääkärinsä luona neljä kertaa, mutta joka kerta hänelle annettiin vain antibiootteja. Huhtikuussa ajoin isäni tapaamiseen toista lausuntoa varten. Hän oli edelleen sairas. Itse asiassa vielä sairaampaa.
Päivien jatkuessa isäni nukkui paljon ja oli alkanut kokea vakavia kipukohtauksia. Hän vieraili jatkuvasti ensiapupoliklinikalla, ja hänen kehoonsa kehittyi rumia mustelmia. Toukokuussa isä joutui sairaalaan kivunhoitoon. Hänen luokseen tuli sisätautilääkäri. Hän otti koko sukuhistorian, kysyi isältäni paljon kysymyksiä ja kertoi hänelle, että hänen piti tehdä luuydinbiopsia, koska hän epäili sen olevan leukemia.
Mieheni Ben oli se, joka lopulta julkisti uutisen, että isälläni oli diagnosoitu tauti. Seuraavien kolmen kuukauden aikana, jolloin isäni eli, minusta tuntui, että taistelin omaa sotaani. Ihan kuin minun piti ampua aseellani vihollista kohti, mutta vihollinen oli liian voimakas. Halusin niin kovasti viedä isältäni syövän.
Isäni kuoli aamulla 24. elokuuta 2016. Muistan käveleväni hänen taloonsa nähdäkseni hänet siellä makaamassa saattohoitovuoteessa. Kiipesin makaamaan hänen viereensä, suutelin hänen poskeaan, tartuin hänen käteensä ja nyyhkäisin.
Isäni piti olla ensimmäisessä Light the Night Walkissani lokakuussa. Voin kertoa, että hän oli siellä hengessä. Hän oli ollut niin ylpeä työstäni, jota tein Leukemia and Lymphoma Societyn (LLS) hyväksi, ja kysyi minulta pari päivää ennen kuolemaansa, jatkaisinko muiden verisyöpäpotilaiden auttamista. Lupasin, että annan ja olen edelleen LLS:ssä. – Kelly Caufield
