Voitko periä lihavuuden vanhemmiltasi? Uusi tutkimus sanoo, että se on mahdollista.
- Keski-iässä lihavia vanhempien lapsilla on merkittävä todennäköisyys, että myös lihavuus on saman ikäinen, kertoo uusi tutkimus.
- Tämä tutkimus seuraa kahta sukupolvea perheitä tutkiakseen lihavuuden siirtymistä vanhemmilta lapsilleen.
- Mekanismeja, joiden vuoksi liikalihavuus siirtyy sukupolvesta toiseen, ei vieläkään ymmärretä hyvin, mutta tutkijat uskovat tekijöiden olevan sekä geneettisiä että ympäristöllisiä.
Uusi norjalainen tutkimus valaisee liikalihavuuden “sukupolvien välistä siirtymistä”.
Eli kuinka liikalihavuus voi siirtyä vanhemmilta lapsille.
Tulevassa esitelmässä Euroopan liikalihavuuden kongressissa tutkijat raportoivat, että keski-iän aikana lihavia vanhempien lapsilla on todennäköisemmin myös liikalihavuutta saman ikäisenä.
Tutkijat sanoivat myös havainneensa, että vanhempien painoindeksi (BMI) vaikutti samoihin mittoihin heidän lapsillaan.
“Havaitsimme, että jälkeläisillä oli huomattavasti suurempi todennäköisyys elää lihavuuden kanssa keski-iässä, jos toinen tai molemmat vanhemmat olivat lihavia keski-iässä”, myös Mari Mikkelsen, PhD, tutkija ja kliininen ravitsemusterapeutti UiT:ssä Norjan arktisesta yliopistosta. kertoi meille tämän tutkimuksen kirjoittaja.
Yksi asiantuntija, joka ei ollut mukana tässä tutkimuksessa, sanoi, että nämä havainnot laajentavat aiempia liikalihavuutta ja genetiikkaa koskevia tutkimuksia.
”Tutkimus viittaa vahvasti siihen, että liikalihavuus voi siirtyä sukupolvelta toiselle. Useat tutkimukset ovat osoittaneet korrelaatioita vanhempien ja heidän jälkeläistensä välillä liikalihavuuteen liittyvien mittareiden, kuten painoindeksin, suhteen. Tämä tutkimus menee askeleen pidemmälle osoittamalla perheiden samankaltaisuutta keski-iässä”, kertoi Louisianan osavaltion yliopiston väestö- ja kansanterveystieteiden professori Peter Katzmarzyk meille.
Tätä uutta tutkimusta ei ole vielä julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä.
Vanhemmat, lapset ja lihavuus
Esityksessään tutkijat toteavat, että keski-iässä liikalihavien vanhempien lapsilla on kuusi kertaa todennäköisemmin myös lihavuus saman ikäisenä verrattuna niiden vanhempien lapsiin, joiden paino on terveen BMI-alueen sisällä.
Jos vain yksi vanhemmista olisi lihava, tutkija sanoi, lapset ovat edelleen 3 kertaa todennäköisemmin lihavia keski-iän aikana.
Tutkijat havaitsivat kuitenkin pienen vaihtelun, jos vain toisella vanhemmalla oli lihavuutta, vanhemman sukupuolen perusteella. Jos isä oli lihava, lapset olivat 3,74 kertaa todennäköisemmin lihavia. Jos se oli äiti, todennäköisyys oli 3,44-kertainen.
Tutkijat havaitsivat myös suoran korrelaation vanhempien ja heidän lastensa painoindeksin (BMI) välillä. BMI on kehon rasvan mitta, joka lasketaan henkilön pituuden ja painon perusteella. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että jokaista 4 pisteen lisäystä äidin BMI:ssä heidän lastensa BMI nousi 0,8 pistettä. Isän puolella jokainen 3,1 BMI-pistettä nosti lastensa BMI:tä 0,74 pisteellä.
“Aiemmat tutkimukset osoittavat vahvan yhteyden vanhempien ja heidän lastensa BMI:n välillä. Tämä näkyy myös nuorilla. Harvat tutkimukset ovat tutkineet keski-ikäisten jälkeläisten assosiaatioita”, Mikkelsen sanoi.
Monen sukupolven lihavuus
Mikkelsen ja hänen tiiminsä perustivat havaintonsa Tromssan tutkimukseen, joka on Norjassa käynnissä oleva väestöpohjainen tutkimus.
Ne sisälsivät tietoja kahdelta sukupolvelta keski-iässä olevista perheistä, joiden ikä vaihteli 40–59-vuotiaista. Vanhemmat olivat mukana tutkimuksen neljännessä aallossa, joka suoritettiin vuosina 1994 ja 1995, kun taas heidän lapsensa osallistuivat seitsemänteen aaltoon, joka toteutettiin vuosina 2015 ja 2016.
Yhteensä tiimi käytti tietoja yli 2000 perheestä, joissa oli sekä vanhempia että lapsia.
Tutkijat havaitsivat, että heidän analyysinsä tulokset säilyivät sen jälkeen, kun niitä oli mukautettu yleisiin hämmentäviä tekijöitä, kuten ikää, sukupuolta, koulutusta ja fyysistä aktiivisuutta.
Samanlainen, myös norjalainen, vuonna 2016 julkaistu tutkimus, joka sisälsi yli 8 000 vanhemman ja lapsen ryhmää, havaitsi vahvan yhteyden vanhempien BMI:n ja lasten BMI:n välillä, tällä kertaa murrosiässä. Vanhemmat, jotka olivat ylipainoisia tai lihavia, vaikuttivat todennäköisemmin negatiivisesti lastensa painoindeksiin. Kuten tässä tutkimuksessa, yhteys oli vahvin, kun molemmat vanhemmat olivat ylipainoisia tai lihavia.
Asiantuntijat huomauttavat, että tämä tutkimus ei auta selittämään lukuisia geneettisiä ja ympäristöllisiä tapoja, joilla liikalihavuuden uskotaan siirtyvän sukupolvelta toiselle.
“Olemme tutkimuksessamme tutkineet assosiaatioita, mutta en voi päätellä mitään syy-vaikutuksista”, Mikkelsen sanoi. “Geenien ja ympäristön välinen vuorovaikutus on monimutkaista, ja sukupolvien välisten assosiaatioiden tutkiminen vangitsee molempien vaikutuksen, mutta ei välttämättä tee eroa näiden välillä.”
Genetiikalla on todellakin rooli liikalihavuudessa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ympäristötekijät eivät aina riitä edistämään liikalihavuutta. Jotkut yksilöt voivat olla alttiimpia lihavuudelle geeniensä vuoksi. Toisaalta ympäristö- ja käyttäytymistekijät, kuten ruokavalio, fyysinen aktiivisuus, kaloripitoisten ruokien saatavuus, stressi ja lääkkeet, ennustavat myös liikalihavuutta.
Tästä syystä liikalihavuutta kuvataan “monitekijäsairaudeksi”, koska sen syytä ei voida katsoa yhdestä ainoasta tekijästä.
Lihavuuden haitalliset vaikutukset
Liikalihavuus on maailmanlaajuinen terveysongelma.
Lihavilla henkilöillä on lisääntynyt riski saada useita vakavia sairauksia ja terveysongelmia, mukaan lukien:
- Korkea verenpaine
- Tyypin 2 diabetes
- Aivoverenkiertohäiriö (halvaus)
- Ahdistus ja masennus
- Sydänsairaus
