Yleiskatsaus
Mikä on granulomatoosi polyangiitin kanssa (GPA, aiemmin nimeltään Wegenerin tauti)?
Granulomatoosi polyangiiitilla (GPA, aiemmin nimeltään Wegenerin tauti) on harvinainen sairaus, jonka syy on epävarma. Se on seurausta kudosten tulehduksesta, jota kutsutaan granulomatoottiseksi tulehdukseksi ja verisuonitulehdukseksi (”vaskuliitti”), joka voi vahingoittaa elinjärjestelmiä. GPA:n yleisimmin vaikuttavia alueita ovat poskiontelot, keuhkot ja munuaiset, mutta se voi vaikuttaa mihin tahansa kohtaan.
Mikä on vaskuliitti?
Vaskuliitti on yleinen termi, joka viittaa verisuonten tulehdukseen. Tulehdutettuna verisuoni voi heiketä ja venyä muodostaen aneurysman tai ohenea niin, että se repeytyy ja vuotaa verenvuotoa kudokseen. Vaskuliitti voi myös aiheuttaa verisuonten ahtautumista siihen pisteeseen, että suonen sulkeutuu kokonaan. Tämä voi aiheuttaa elinten vaurioitumisen veren mukana toimitettujen hapen ja ravintoaineiden menetyksestä.
Mitkä ovat granulomatoosin ja polyangiitin (GPA) ominaisuudet?
GPA vaikuttaa ensisijaisesti ylempiin hengitysteihin (poskiontelot, nenä, henkitorvi [upper air tube]), keuhkoihin ja munuaisiin. Myös kaikki muut kehon elimet voivat vaikuttaa.
GPA:n oireet ja niiden vakavuus vaihtelevat potilaiden välillä. Yleisiä taudin merkkejä voivat olla:
- Ruokahalun menetys
- Painonpudotus
- Kuume
- Väsymys
Useimmat potilaat huomaavat oireet ensimmäisen kerran hengitysteissä. Oireita voivat olla:
- Jatkuva vuotava nenä (kutsutaan myös rinorreaksi) tai nenäkuormien ja haavaumien muodostuminen
- Nenä- tai kasvojen kipu
- Nenäverenvuoto tai epätavallinen nenävuoto, joka johtuu nenän tai poskionteloiden tulehduksesta
- Yskä, johon saattaa sisältyä veristä limaa, joka johtuu ylempien hengitysteiden tai alempien hengitysteiden (keuhkojen) tulehduksesta
- Epämukavuus rinnassa hengenahdistuksen kanssa tai ilman
- Keskikorvan tulehdus (kutsutaan myös välikorvan tulehdus), kipu tai kuulonmenetys
- Henkitorven tulehduksen aiheuttama äänen muutos, hengityksen vinkuminen tai hengenahdistus
Muita mahdollisia ominaisuuksia ovat:
- Silmätulehdus ja/tai paine silmän takana, mikä vaikeuttaa silmän liikkeitä, joko näönmenetyksellä tai ilman
- Nivelkipu (niveltulehdus) tai lihaskipu
- Ihottuma tai ihohaava
- Munuaistulehdus (vaikka munuaistulehdus on yleinen, siihen ei yleensä liity oireita, kuten kipua).
Kenelle polyangiiittia (GPA) liittyvä granulomatoosi vaikuttaa?
GPA:ta voi esiintyä kaiken ikäisillä ihmisillä. Vaikeimmat ikäryhmät ovat 40-60-vuotiaat. Se näyttää vaikuttavan miehiin ja naisiin yhtäläisesti.
Oireet ja syyt
Mikä aiheuttaa granulomatoosia polyangiitin (GPA) kanssa?
GPA:n syytä ei tunneta. GPA ei ole syövän muoto, se ei ole tarttuva, eikä sitä yleensä esiinny perheissä. Tutkimuslaboratorioista saadut todisteet tukevat vahvasti ajatusta, että immuunijärjestelmällä on kriittinen rooli GPA:ssa siten, että immuunijärjestelmä aiheuttaa verisuonten ja kudosten tulehduksia ja vaurioita.
Diagnoosi ja testit
Kuinka granulomatoosi polyangiitin (GPA) kanssa diagnosoidaan?
GPA:lla on samanlaisia oireita kuin useissa muissa häiriöissä, mikä voi vaikeuttaa diagnoosia. Varhainen diagnoosi on kuitenkin ratkaisevan tärkeää tehokkaimman ja onnistuneimman hoidon kannalta.
Kun GPA:n diagnoosia epäillään, vaurioalueelta otetaan usein biopsia (kudosnäyte) vaskuliitin olemassaolon vahvistamiseksi. Biopsiaa suositellaan vain elinalueille, joissa on tutkimuksessa, laboratoriokokeissa tai kuvantamisessa havaittuja poikkeavia löydöksiä.
Se on yhdistelmä oireista, fyysisten tutkimusten tuloksista, laboratoriotutkimuksista, röntgenkuvista ja joskus sairastuneesta kudoksesta (ihosta, nenäkalvoista, poskiontelosta, keuhkoista, munuaisista tai muista kohdista) otettu biopsia (näyte), jotka yhdessä todistavat GPA. Hoidon jälkeen nämä tekijät ovat myös kriittisiä arvioitaessa, onko sairaus aktiivinen vai remissiossa.
Positiivinen verikoe neutrofiilien sytoplasmavasta-aineille (ANCA) voi tukea epäiltyä taudin diagnoosia. Tämä verikoe ei kuitenkaan sinänsä todista GPA:n diagnoosia tai määritä taudin aktiivisuutta.
GPA vaikuttaa usein keuhkoihin. GPA-potilailla, joilla ei ole keuhkooireita (yskä tai hengenahdistus), kuvantamistestit (tavanomaiset röntgenkuvat tai CT-skannaus) osoittavat keuhkojen poikkeavuuksia jopa kolmanneksessa tapauksista. Siksi on tärkeää ottaa keuhkokuvat, jos epäillään aktiivista GPA:ta, vaikka sinulla ei olisikaan keuhkosairauden oireita.
Hallinta ja hoito
Kuinka granulomatoosia ja polyangiittia (GPA) hoidetaan?
Koska GPA on usein hengenvaarallinen sairaus, sitä hoidetaan useilla tehokkailla lääkkeillä, joiden on osoitettu olevan hengenpelastus. Immuunijärjestelmää heikentävät lääkkeet muodostavat GPA:n hoidon perustan. Taudin vakavuus kussakin yksittäistapauksessa määrää, mitä immunosuppressiivisia lääkkeitä käytetään. GPA:ssa käytetään useita immunosuppressiivisia lääkkeitä, joista jokaisella on yksilöllisiä sivuvaikutuksia.
GPA-potilaita, joilla on kriittinen elinjärjestelmä, hoidetaan yleensä kortikosteroideilla yhdistettynä toiseen immunosuppressiiviseen lääkkeeseen, kuten syklofosfamidiin (Cytoxan®) tai rituksimabiin (Rituxan®). Potilaille, joilla on lievempi GPA, voidaan aluksi käyttää kortikosteroideja ja metotreksaattia. Hoidon tavoitteena on lopettaa kaikki vammat, jotka tapahtuvat GPA: n seurauksena. Jos taudin aktiivisuus voidaan ”sammuttaa kokonaan”, sitä kutsutaan ”remissioksi”. Kun on ilmeistä, että sairaus on paranemassa, lääkärit pienentävät hitaasti kortikosteroidiannosta ja toivovat lopulta lopettavansa sen kokonaan. Kun syklofosfamidia käytetään, sitä annetaan vain remissioon asti (yleensä noin 3–6 kuukautta), jonka jälkeen se vaihdetaan toiseen immunosuppressiiviseen aineeseen, kuten metotreksaattiin, atsatiopriiniin (Imuran®) tai mykofenolaattimofetiiliin (Cellcept®). ) remission ylläpitämiseksi. Immunosuppressiivisen ylläpitolääkityksen hoidon kesto voi vaihdella yksilöiden välillä. Useimmissa tapauksissa sitä annetaan vähintään 2 vuotta, ennen kuin harkitaan annoksen pienentämistä hitaasti hoidon lopettamista kohti.
Kaikkia näitä lääkkeitä käytetään myös muiden sairauksien hoitoon. Atsatiopriinia ja mykofenolaattimofetiilia käytetään estämään elinsiirtojen hylkimistä. Metotreksaattia käytetään nivelreuman ja psoriaasin hoitoon. Sekä syklofosfamidia että metotreksaattia annetaan suurina annoksina tietyntyyppisten syöpien hoitona, ja siksi niitä kutsutaan joskus ”kemoterapiaksi”. Syövän hoidossa nämä lääkkeet toimivat tappamalla nopeasti lisääntyviä syöpäsoluja tai hidastamalla niiden kasvua. Vaskuliitissa näitä lääkkeitä annetaan annoksina, jotka ovat 10-100 kertaa pienempiä kuin syövän hoidossa käytetyt, ja niiden ensisijainen vaikutus on vaikuttaa immuunijärjestelmän käyttäytymiseen tavalla, joka johtaa immunosuppressioon. Rituksimabi kuuluu luokkaan lääkkeitä, joita kutsutaan biologisiksi aineiksi ja jotka kohdistuvat immuunijärjestelmän tiettyyn osaan. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että rituksimabi oli yhtä tehokas kuin syklofosfamidi vaikean aktiivisen GPA:n hoidossa.
Mitä sivuvaikutuksia liittyy granulomatoosin hoitoon polyangiitin (GPA) kanssa?
Koska nämä lääkkeet heikentävät immuunijärjestelmää, on olemassa lisääntynyt riski saada vakavia infektioita. Jokaisella immunosuppressiivisella lääkkeellä on myös ainutlaatuinen joukko mahdollisia sivuvaikutuksia. Jokaiseen lääkkeeseen liittyvien sivuvaikutusten seuranta on ratkaisevan tärkeää niiden esiintymisen estämiseksi tai minimoimiseksi. Myöskään se, että potilas voi aluksi sietää hoitoa, ei takaa, että toleranssi pysyy samana ajan myötä.
Käytetystä lääkkeestä riippumatta potilaan laboratoriotyön jatkuva seuranta on välttämätöntä näiden sairauksien hoidossa. Metotreksaatti, atsatiopriini ja syklofosfamidi voivat heikentää potilaan kykyä tuottaa verisoluja. Jos potilas käy rutiinilaboratorioissa, joita seurataan tarkasti, tämä solutuotannon suppressio havaitaan ja lääkkeen annosta voidaan muuttaa tai lopettaa sen vaikeusasteesta riippuen. Syklofosfamidilla on myös tärkeitä sivuvaikutuksia, kuten nuorempien potilaiden hedelmällisyyden heikkeneminen sekä lisääntynyt riski sairastua virtsarakon syöpään. Rituksimabin käytöllä on harvinainen lisääntynyt riski saada aivotulehdus, joka voi olla hengenvaarallinen.
Näkymä / ennuste
Mitkä ovat näkymät ihmisille, joilla on granulomatoosi ja polyangiiitti (GPA)?
Kun remissio on saavutettu, GPA voi toistua (kutsutaan usein ”relapsiksi”). Relapset voivat olla samanlaisia kuin mitä potilas koki diagnoosin aikaan, tai oireet voivat olla erilaisia. Vakavan uusiutumisen todennäköisyyttä voidaan minimoida ilmoittamalla nopeasti lääkärille kaikista uusista oireista, säännöllisellä lääkärin seurannalla ja jatkuvalla seurannalla laboratoriotesteillä ja kuvantamisella. Relapsien hoitomenetelmä on samanlainen kuin äskettäin diagnosoidun taudin hoito.
GPA on erittäin vakava sairaus, ja sen hoitoon liittyy merkittäviä riskejä. Hoito voi kuitenkin olla hengenpelastava, kun diagnoosi tehdään ajoissa ja asianmukainen hoito aloitetaan.
Ennen tehokkaan hoidon tunnustamista 1970-luvulla puolet kaikista tätä sairautta sairastavista potilaista kuoli 5 kuukauden kuluessa diagnoosista. Nykyään yli 80 % hoidetuista potilaista on elossa vähintään kahdeksan vuoden kuluttua. Monille ihmisille, joilla on GPA, on havaittu pitkän aikavälin selviytymistä, ja monet ovat pystyneet elämään suhteellisen normaalia elämää. Jos menneisyys on johdatusta tulevaisuuteen, jatkuva tutkimus johtaa uusiin löytöihin ja vielä parempaan hoitoon.
