Nielemisvaikeudet ja närästys (happorefluksi) ovat molemmat yleisiä sairauksia, jotka voivat ilmaantua erikseen tai rinnakkain. Tämä artikkeli sisältää tietoa näiden kahden oireen syistä ja hoidosta.
Yleiskatsaus dysfagiaan ja närästykseen
Dysfagia on oire nielemishäiriöistä, joissa henkilö kokee epämukavuutta tai nielemisvaikeuksia. Oireet voivat vaihdella lievästä epämukavuudesta tai tunteesta, että jotain on juuttunut kurkkuun, vakavaan heikkenemiseen, joka vaikuttaa ravintoaineiden saantiin.
Närästys tarkoittaa polttavaa kipua tai epämukavuutta rinnassa tai kurkussa, tyypillisesti ruokailun jälkeen, joka johtuu mahahapon palautumisesta takaisin ruokatorveen. Se on gastroesofageaalisen refluksitaudin, kroonisen sairauden, ensisijainen oire.
Dysfagian ja närästyksen yhteys
Dysfagia ja närästys voivat usein esiintyä yhdessä, koska molemmissa on ruokatorvi – putki, joka yhdistää kurkun mahalaukkuun. Vaikka närästys liittyy suoraan ruokatorven altistumiseen mahahapolle, dysfagiaa voi ilmetä useista syistä, mukaan lukien tilat, jotka aiheuttavat ruokatorven anatomisia tai motorisia toimintahäiriöitä.
Sellaiset sairaudet, kuten gastroesofageaalinen refluksitauti, eosinofiilinen esofagiitti, ruokatorven ahtaumat ja ruokatorven syöpä, voivat ilmetä sekä dysfagiana että närästyksenä, mikä viittaa läheiseen suhteeseen näiden oireiden välillä.
Yleisiä syitä nielemisvaikeuksiin ja närästykseen
1. Gastroesofageaalinen refluksitauti
Gastroesofageaalinen refluksitauti on krooninen ruoansulatushäiriö, jossa mahahappoa virtaa usein takaisin ruokatorveen ärsyttäen sen limakalvoa.
Gastroesofageaalisessa refluksitaudissa ruokatorven alasulkijalihas – lihaksikas rengas, joka toimii venttiilinä ruokatorven ja mahan välillä – heikkenee tai rentoutuu sopimattomina aikoina, jolloin mahahappo pääsee virtaamaan takaisin ruokatorveen. Tämä refluksi voi aiheuttaa närästystä ja pitkittyneenä johtaa ruokatorven tulehdukseen, joka voi aiheuttaa kipua tai nielemisvaikeuksia.
Diagnoosi
Gastroesofageaalinen refluksitauti diagnosoidaan kliinisten oireiden perusteella, mukaan lukien toistuva närästys ja dysfagia. Muita diagnostisia menetelmiä ovat ylemmän endoskopia, ruokatorven pH:n seuranta, ruokatorven manometria ja bariumin nielemisröntgenkuvaus.
Gastroesofageaalisen refluksitaudin hoito
Gastroesofageaalisen refluksitaudin hoitovaihtoehdot keskittyvät mahahapon vähentämiseen ja refluksin ehkäisyyn. Vaihtoehtoja ovat elämäntapamuutokset (esim. ruokavalion muutokset, laihtuminen, tupakoinnin lopettaminen), reseptivapaat antasidit, protonipumpun estäjät (PPI), H2-reseptorin salpaajat ja vaikeissa tapauksissa kirurgiset toimenpiteet.
2. Eosinofiilinen esofagiitti
Eosinofiilinen esofagiitti on krooninen immuunijärjestelmän sairaus, jossa eosinofiileiksi kutsuttuja valkosoluja kertyy ruokatorveen, mikä aiheuttaa tulehdusta ja ajan myötä ruokatorven jäykistymistä.
Eosinofiilisessä ruokatorven tulehduksessa normaalia suurempi määrä eosinofiilejä ruokatorvessa aiheuttaa tulehdusta ja vaurioita ruokatorven kudoksessa, mikä johtaa nielemishäiriöön ja närästyksen kaltaisiin oireisiin. Ajan myötä ruokatorvi voi kaventua ja kehittää kuitukudosta, mikä entisestään pahentaa nielemisvaikeuksia.
Diagnoosi
Eosinofiilinen esofagiitti diagnosoidaan ylemmän endoskopian ja biopsian avulla, jossa ruokatorvesta otetaan kudosnäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Muita diagnostisia työkaluja ovat allergiatestaus, koska monilla eosinofiilistä ruokatorvitulehdusta sairastavilla on ruoka- tai ympäristöallergioita.
Eosinofiilisen esofagiitin hoito
Eosinofiilisen esofagiitin hoitoon sisältyy ruokavalion muutoksia, paikallisia kortikosteroideja tulehduksen vähentämiseksi ja joissakin tapauksissa ruokatorven laajentumista.
3. Ruokatorven ahtaumat
Ruokatorven ahtaumat ovat ruokatorven kapenemista tai kiristymistä, mikä johtuu usein ruokatorven limakalvon vaurioista.
Ruokatorven ahtaumat johtuvat tyypillisesti pitkäaikaisesta altistumisesta mahahapolle, usein gastroesofageaalisesta refluksitaudista. Jatkuva ärsytys johtaa ruokatorven arpeutumiseen ja kapenemiseen, mikä aiheuttaa sekä nielemishäiriötä että närästystä.
Diagnoosi
Diagnoosi tehdään tyypillisesti ylemmän endoskopian, bariumin nielemisen röntgensäteiden tai ruokatorven manometrian avulla.
Ruokatorven ahtaumien hoito
Ruokatorven ahtaumien hoidossa pyritään laajentamaan ruokatorvea pallolla tai muovisella laajentimella ylemmän endoskopian aikana. Pitkäaikainen hapon suppressio lääkkeillä, kuten PPI-lääkkeillä, voi myös estää ahtaumien uusiutumisen.
4. Ruokatorven syöpä
Ruokatorven syöpä on suhteellisen harvinainen, mutta se voi aiheuttaa sekä dysfagiaa että närästystä.
Kun syöpä kasvaa, se voi tukkia reitin ruokatorven läpi aiheuttaen dysfagiaa. Lisäksi syöpä voi aiheuttaa ruokatorven ärsytystä ja tulehdusta jäljittelemällä närästystä.
Diagnoosi
Diagnostiikkamenetelmiä ovat endoskooppinen ultraääni, biopsia, bariumin nieleminen ja CT-skannaukset.
Ruokatorven syövän hoito
Ruokatorven syövän hoitovaihtoehtoja ovat leikkaus, sädehoito, kemoterapia, kohdennettu lääkehoito ja immunoterapia.
Usein Kysytyt Kysymykset
- Liittyvätkö närästys ja dysfagia aina vakaviin sairauksiin? Ei, närästys ja dysfagia ovat oireita ja voivat johtua useista syistä, jotka eivät aina ole vakavia tai hengenvaarallisia. Jos nämä oireet kuitenkin jatkuvat tai pahenevat ajan myötä, sinun on käännyttävä lääkärin puoleen, sillä ne voivat olla merkkejä hoitoa vaativista tiloista.
- Voivatko elämäntapamuutokset vähentää näitä oireita? Kyllä, elämäntapojen muutokset, mukaan lukien ruokavaliomuutokset, terveen painon ylläpitäminen, tupakoinnin lopettaminen ja alkoholin kulutuksen vähentäminen, voivat vähentää merkittävästi sekä närästystä että dysfagiaa.
- Onko reseptivapailla lääkkeillä pysyvä vaikutus näihin kahteen oireeseen? Käsikauppalääkkeet, kuten antasidit ja H2-salpaajat, voivat väliaikaisesti lievittää närästystä. Nämä lääkkeet eivät kuitenkaan paranna perimmäistä syytä. Jos sinun on käytettävä näitä lääkkeitä säännöllisesti, sinun on otettava yhteys lääkäriin.
Johtopäätös
Nielemisvaikeudet ja närästys ovat toisiinsa liittyviä oireita, jotka liittyvät usein ruokatorven häiriöihin. Jos saat näitä oireita, varsinkin jos ne jatkuvat tai pahenevat, sinun on käännyttävä lääkärin puoleen tarkan diagnoosin ja asianmukaisen hoidon saamiseksi. Muista aina, että varhainen diagnoosi johtaa usein parempiin tuloksiin.