Miksi matkapuhelimet saattavat aiheuttaa syöpää tai muita terveysongelmia?
On kolme pääasiallista syytä, miksi ihmiset ovat huolissaan siitä, että matkapuhelimet saattavat aiheuttaa tietyntyyppisiä syöpiä tai muita terveysongelmia:
- Matkapuhelimet lähettävät antenneistaan radiotaajuista säteilyä (radioaaltoja), joka on ionisoimattoman säteilyn muoto. Antennia lähinnä olevat ruumiinosat voivat absorboida tämän energian.
- Matkapuhelinten käyttäjien määrä on kasvanut nopeasti. Globaalisti vuonna 2021 on noin 5,3 matkapuhelimen käyttäjää.
- Ajan myötä matkapuhelimien määrä päivässä, kunkin puhelun pituus ja ihmisten matkapuhelimia käyttämä aika ovat kasvaneet.
Mikä on radiotaajuinen säteily ja miten se vaikuttaa ihmiskehoon?
Radiotaajuinen säteily on eräänlainen sähkömagneettinen säteily. Sähkömagneettinen säteily voidaan luokitella kahteen tyyppiin: ionisoiva (esim. Röntgensäteet, radoni ja kosminen säteily) ja ionisoimaton (esim. Radiotaajuus ja erittäin matala taajuus tai tehotaajuus). Sähkömagneettinen säteily määritellään sen aallonpituuden ja taajuuden mukaan, joka on vertailupisteen sekunnissa kulkevan aallon jaksojen lukumäärä. Sähkömagneettiset taajuudet kuvataan yksiköinä, joita kutsutaan hertseiksi (Hz).
Sähkömagneettisen säteilyn energia määräytyy sen taajuuden mukaan; ionisoiva säteily on suurtaajuista ja siten suurta energiaa, kun taas ionisoimaton säteily on matalataajuista ja siksi matalaa.
Radiotaajuisen sähkömagneettisen säteilyn taajuus vaihtelee 30 kilohertsistä (30 kHz tai 30000 Hz) 300 gigahertsiin (300 GHz tai 300 miljardia Hz). Radiotaajuusalueen sähkömagneettisia kenttiä käytetään tietoliikennesovelluksiin, mukaan lukien matkapuhelimet, televisiot ja radiolähetykset. Ihmiskeho absorboi energiaa laitteista, jotka lähettävät radiotaajuista sähkömagneettista säteilyä. Absorboidun energian annos arvioidaan käyttämällä ominaisabsorptionopeuteen (SAR) kutsuttua mittaria, joka ilmaistaan watteina painokiloa kohti.
Altistuminen ionisoivalle säteilylle, kuten röntgensäteiltä, tiedetään lisäävän syöpäriskiä. Vaikka monissa tutkimuksissa on tutkittu tutkasta, mikroaaltouuneista, matkapuhelimista ja muista lähteistä peräisin olevan ionisoimattoman säteilyn mahdollisia terveysvaikutuksia, ei tällä hetkellä ole johdonmukaista näyttöä siitä, että ionisoimaton säteily lisäisi syöpäriskiä ihmisillä.
Ainoa jatkuvasti tunnustettu ihmisen radiotaajuisen säteilyn biologinen vaikutus on lämmitys. Mikroaaltouunien kyky lämmittää ruokaa on yksi esimerkki tästä radiotaajuisen säteilyn vaikutuksesta. Matkapuhelimen käytön aiheuttama radiotaajuinen altistuminen aiheuttaa lämpenemisen kehon alueelle, jossa matkapuhelinta tai muuta laitetta pidetään (esim. Korva ja pää). Kehon lämpötilan mitattavissa oleva nostaminen ei kuitenkaan riitä. Radiotaajuussäteilyllä ei ole muita selvästi vahvistettuja vaikutuksia ihmiskehoon.
Kuinka radiotaajuinen säteilyaltistus mitataan epidemiologisissa tutkimuksissa?
Epidemiologisissa tutkimuksissa käytetään tietoa useista lähteistä, mukaan lukien kyselylomakkeet ja matkapuhelinpalvelujen tarjoajien tiedot, radiotaajuisen säteilyaltistuksen arvioimiseksi. Suorat mittaukset eivät ole vielä mahdollisia laboratorioympäristön ulkopuolella. Arviot ottavat huomioon seuraavat seikat:
- Kuinka “säännöllisesti” tutkimuksen osallistujat käyttävät matkapuhelimia (puheluiden määrä viikossa tai kuukaudessa)
- Ikä ja vuosi, jolloin tutkimuksen osallistujat käyttivät matkapuhelinta ensimmäisen kerran, sekä ikä ja vuosi, jolloin viimeinen käyttö oli käytössä (mahdollistaa käytön keston ja käytön aloittamisen laskemisen)
- Matkapuheluiden keskimääräinen määrä päivässä, viikossa tai kuukaudessa (taajuus)
- Tyypillisen matkapuhelimen keskimääräinen pituus
- Elinikäisten käyttötuntien kokonaismäärä laskettuna tyypillisten puheaikojen pituudesta, käytön tiheydestä ja käytön kestosta
Mitä epidemiologinen tutkimus on osoittanut matkapuhelimen käytön ja syöpäriskin välisestä yhteydestä?
Tutkijat ovat tehneet useita erityyppisiä epidemiologisia tutkimuksia ihmisillä matkapuhelimen käytön ja pahanlaatuisten (syöpä) aivokasvainten, kuten glioomien, sekä hyvänlaatuisten (ei-syöpäkasvainten), kuten akustisen neurooman, välisen suhteen tutkimiseksi. (kasvaimet kuulosta vastuussa olevan hermon soluissa, jotka tunnetaan myös nimellä vestibulaariset schwannoomat), meningiomas (yleensä hyvänlaatuiset kasvaimet kalvoissa, jotka peittävät ja suojaavat aivoja ja selkäydintä) ja parotidirauhaskasvaimet (sylkirauhasen kasvaimet) .
Yhdessä tyyppisessä tutkimuksessa, jota kutsutaan tapaustarkastustutkimukseksi, matkapuhelimen käyttöä verrataan tämän tyyppisiä kasvaimia sairastavien ja ilman niitä olevien ihmisten välillä. Eräässä toisessa tutkimustyypissä, jota kutsutaan kohorttitutkimukseksi, seurataan ajan myötä suurta ryhmää ihmisiä, joilla ei ole syöpää tutkimuksen alkaessa, ja verrataan näiden kasvainten määrää ihmisillä, jotka käyttivät ja eivät käyttäneet matkapuhelimia. Syövän ilmaantuvuustietoja voidaan myös analysoida ajan mittaan nähdäksesi, muuttuvatko aivokasvainten määrät suurissa populaatioissa matkapuhelimen käytön aikana. Nämä tutkimukset eivät ole osoittaneet selkeää näyttöä matkapuhelimen käytön ja syövän välisestä suhteesta. Tutkijat ovat kuitenkin raportoineet joitain tilastollisesti merkitseviä yhdistyksiä tietyille ihmisryhmille.
Kolme suurta epidemiologista tutkimusta on tutkinut mahdollista yhteyttä matkapuhelimen käytön ja syövän välillä: Interphone, tapaus-kontrollitutkimus; Tanskan tutkimus, kohorttitutkimus; ja miljoonan naisen tutkimus, toinen kohorttitutkimus.
Sisäpuhelin
Kuinka tutkimus tehtiin: Tämä on suurin terveyteen liittyvä tapaustarkastustutkimus matkapuhelinten käytöstä ja pään ja kaulan kasvainten riskistä. Sen johti tutkijoiden yhteenliittymä 13 maasta. Tiedot tulivat kyselylomakkeista, jotka tutkimuksen osallistujat täyttivät.
Mitä tutkimus osoitti: Suurin osa tämän tutkimuksen julkaistuista analyyseistä ei ole osoittanut tilastollisesti merkitsevää lisääntymistä aivojen tai muiden keskushermoston syöpien yhteydessä matkapuhelinten käytön suurempaan määrään. Yksi analyysi osoitti tilastollisesti merkitsevän, vaikkakin vaatimattoman, glioomariskin lisääntymisen pienessä osassa tutkimusosallistujia, jotka viettivät eniten aikaa matkapuhelimiin. Tutkijat pitivät tätä havaintoa epäjohdonmukaisena, koska heidän mielestään joidenkin vastaajien ilmoittama käyttömäärä oli epätodennäköinen ja koska matalamman käyttöasteen ilmoittaneilla osallistujilla näytti olevan hieman pienempi aivosyövän riski verrattuna ihmisiin, jotka eivät käyttäneet matkapuhelimet säännöllisesti.
Analyysi kaikista Interphone-tutkimukseen osallistuneista 13 maasta kertoi tilastollisesti merkitsevän yhteyden aivojen kasvainten kallonsisäisen jakautumisen ja puhelimen itse ilmoittaman sijainnin välillä. Tämän tutkimuksen kirjoittajat totesivat kuitenkin, että heidän havaintojensa perusteella ei ole mahdollista tehdä vakaita johtopäätöksiä syystä ja seurauksesta.
Lisäanalyysit Interphone-maiden tiedoista
Interphone-tutkimuksen viiden Pohjois-Euroopan maan tietojen analyysi osoitti lisääntyneen akustisen neurooman riskin vain niillä, jotka olivat käyttäneet matkapuhelinta vähintään 10 vuotta.
Seuraavissa sisäpuhelintietojen analyyseissä tutkijat käsittelivät riskikysymyksiä kasvaimen erityisen sijainnin ja arvioitujen altistusten mukaan. Yksi analyysi Interphone-tutkimuksen seitsemästä maasta saaduista tiedoista ei löytänyt suhdetta aivokasvaimen sijainnin ja aivojen alueiden välillä, jotka altistettiin matkapuhelimien korkeimmalle radiotaajuiselle säteilylle. Eräässä toisessa tutkimuksessa, jossa käytettiin viiden maan tietoja, kerrottiin kuitenkin ehdotuksista lisääntyneestä gliooman riskistä ja vähemmässä määrin meningiomasta, joka kehittyi korkeimmalla altistuksella aivojen alueilla.
Tanskan tutkimus
Kuinka tutkimus tehtiin: Tämä Tanskassa tehty kohorttitutkimus linkitti yli 358 000 matkapuhelintilaajan laskutustiedot Tanskan syöpärekisterin aivokasvainten ilmaantuvuustietoihin.
Mitä tutkimus osoitti: Matkapuhelinkäytön ja gliooman, meningioman tai akustisen neurooman esiintyvyyden välillä ei havaittu yhtään edes ihmisten joukossa, jotka olivat olleet matkapuhelintilaajia vähintään 13 vuotta.
Miljoonan naisen tutkimus
Kuinka tutkimus tehtiin: Tässä Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyssä prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa käytettiin tietoja, jotka saatiin kyselylomakkeista, jotka tutkimuksen osallistujat täyttivät.
Mitä tutkimus osoitti: Itse ilmoittama matkapuhelimen käyttö ei liittynyt lisääntyneeseen gliooman, meningioman tai ei-keskushermoston kasvainten riskiin. Vaikka alkuperäiset julkaistut havainnot kertoivat yhteyden lisääntyneeseen akustisen neurooman riskiin, tämä yhteys katosi vuosien seurannan jälkeen kohortissa.
Mitä muita matkapuhelimen käytön mahdollisia terveysvaikutuksia on?
Matkapuhelimen käytön yhteydessä on raportoitu monenlaisia terveysvaikutuksia. Neurologiset vaikutukset ovat erityisen huolestuttavia nuorilla, koska aivot ovat ensisijainen altistunut elin. Muistia, oppimista ja kognitiivista toimintaa koskevat tutkimukset ovat kuitenkin yleensä tuottaneet epäjohdonmukaisia tuloksia.
Matkapuhelimen käyttöön liittyvä johdonmukaisin terveysriski on hajamielinen ajaminen ja ajoneuvon onnettomuudet.
Onko matkapuhelimen käytöstä saatu radiotaajuinen säteily liittynyt lasten syöpäriskiin?
Teoreettisesti tarkastellaan, miksi mahdollista riskiä tulisi tutkia erikseen lapsilla. Heidän hermojärjestelmänsä kehittyy edelleen ja on siten alttiimpi tekijöille, jotka voivat aiheuttaa syöpää. Heidän päänsä ovat pienempiä kuin aikuisten, ja siksi heillä on suurempi suhteellinen altistuminen matkapuhelimien lähettämälle radiotaajuisen säteilyn kentälle. Ja lapsilla on mahdollisuus kerätä enemmän vuosia matkapuhelimelle altistumista kuin aikuisilla.
Toistaiseksi syöpäpotilailla tehtyjen tutkimusten tiedot eivät tue tätä teoriaa. Ensimmäinen julkaistu analyysi tuli suuresta tapaustarkastustutkimuksesta nimeltä CEFALO, joka tehtiin Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa ja Sveitsissä. Tutkimukseen osallistui lapsia, joille diagnosoitiin aivokasvaimet vuosina 2004-2008, jolloin heidän ikänsä vaihteli 7-19 vuoteen. Tutkijat eivät löytäneet yhteyttä matkapuhelimen käytön ja aivokasvainriskin välillä käytön aloittamisen jälkeen kuluneen ajan, käytön määrän tai kasvaimen sijainnin mukaan.
Useita tutkimuksia, jotka antavat lisätietoja, ovat meneillään. Espanjan ympäristöepidemiologian tutkimuskeskuksen tutkijat tekevät toisen kansainvälisen tapaustarkastustutkimuksen –Mobi-Kids– mukaan lukien 2000 nuorta (10–24-vuotiasta), joilla on äskettäin diagnosoitu aivokasvain, ja 4000 terveellistä nuorta. Tutkimuksen tavoitteena on oppia lisää lapsuuden aivokasvainten riskitekijöistä.