Hengenahdistus on subjektiivinen tunne, että hengittäminen vaatii tavallista enemmän ponnistelua tai että et saa tarpeeksi ilmaa. Sydämentykytys on tunne, että sydän lyö liian nopeasti, jyskyttää, lepattelee tai jättää lyöntejä väliin. Kun nämä kaksi oiretta esiintyvät yhdessä, ne viittaavat yleensä sydämeen, keuhkoihin tai näiden kahden järjestelmän väliseen yhteyteen liittyvään ongelmaan.
Sairaudet ja tilat, jotka aiheuttavat hengenahdistusta ja sydämentykytystä
1. Sydämen rytmihäiriöt
Sydämen rytmihäiriö on sydämen rytmin poikkeavuus: sydän lyö liian nopeasti, liian hitaasti tai epäsäännöllisesti. Rytmihäiriöt ovat yksi yleisimmistä syistä sydämentykytyksiin, ja ne aiheuttavat usein hengenahdistusta, koska tehottomasti lyövä sydän pumppaa vähemmän verta minuutissa, mikä vähentää hapen saantia kehoon ja keuhkoihin.
Yleisin rytmihäiriö on eteisvärinä, jota esiintyy maailmanlaajuisesti noin 60 miljoonalla ihmisellä. Eteisvärinän aikana sydämen yläkammioissa (eteisissä) syntyy kaoottisia sähköisiä signaaleja sen sijaan, että ne supistuisivat koordinoidussa rytmissä. Tuloksena on epäsäännöllinen, usein nopea sydämenlyönti – tyypillisesti 100–175 lyöntiä minuutissa – jota monet kuvailevat värinänä tai lepatuksena rinnassa.
Muita yleisiä rytmihäiriöitä, jotka aiheuttavat sekä hengenahdistusta että sydämentykytystä, ovat:
- Supraventrikulaarinen takykardia – äkillisesti alkava nopea syke, yleensä 150–220 lyöntiä minuutissa, joka syntyy kammioiden yläpuolella. Tätä tilaa esiintyy noin 2,25:llä 1 000:sta ihmisestä väestössä.
- Kammiotakykardia – nopea rytmi, joka alkaa kammioista ja on vaarallisempi, koska se voi vähentää sydämen minuuttitilavuutta merkittävästi.
- Kammiovärinät – kammioista alkavat ennenaikaiset ylimääräiset lyönnit, jotka useimmat ihmiset kokevat ”hyppäävänä” lyönninä, jota seuraa voimakas jysähdys.
Rytmihäiriöitä aiheuttaa monia syitä: sepelvaltimotauti, sydänläppäongelmat, korkea verenpaine, kilpirauhasen toimintahäiriöt, elektrolyyttitasapainon häiriöt (erityisesti alhainen kalium- tai magnesiumpitoisuus), liiallinen kofeiinin tai alkoholin käyttö, tietyt lääkkeet sekä sydänkohtauksen jälkeiset rakenteelliset muutokset sydänkudoksessa.
2. Sydämen vajaatoiminta
Sydämen vajaatoiminta tarkoittaa, että sydänlihas on heikentynyt tai jäykistynyt liikaa pystyäkseen pumppaamaan verta tehokkaasti. Kun sydän ei pysty siirtämään verta eteenpäin riittävästi, neste kertyy keuhkoihin – tilaa kutsutaan keuhkojen ruuhkautumiseksi, mikä vaikeuttaa hengittämistä. Samalla heikentynyt sydän aiheuttaa usein kompensoivia rytmihäiriöitä, jotka aiheuttavat sydämentykytyksiä.
Sydämen vajaatoiminnan elinikäinen riski on noin 20 % yli 40-vuotiailla aikuisilla.
Sydämen vajaatoiminta kehittyy sairauksista, jotka vahingoittavat tai ylikuormittavat sydänlihasta ajan mittaan. Tärkeimpiä syitä ovat:
- Sepelvaltimotauti – aiheuttaa noin 50–75 % sydämen vajaatoimintatapauksista kehittyneissä maissa. Sepelvaltimoiden tukokset estävät verenkierron sydänlihakseen, mikä johtaa sydänkohtaukseen tai krooniseen iskemiaan, joka heikentää sydänlihasta.
- Korkea verenpaine (hypertensio). Korkea verenpaine pakottaa sydämen pumppaamaan suurempaa vastusta vastaan vuosien ajan, mikä aiheuttaa sydänlihaksen paksuuntumisen ja heikkenemisen. Hypertensio on osasyynä noin 75 %:iin sydämen vajaatoimintatapauksista, usein yhdessä muiden tekijöiden kanssa.
- Dilatoiva kardiomyopatia – sydänlihas venyy ja ohenee, mikä heikentää sen pumppausvoimaa. Virustartunnat, alkoholin väärinkäyttö, tietyt kemoterapialääkkeet ja geneettiset mutaatiot aiheuttavat dilatoivaa kardiomyopatiaa.
- Sydänläppäsairaus – vaurioituneet tai huonosti toimivat läpät pakottavat sydämen työskentelemään kovemmin, mikä johtaa lopulta sydämen vajaatoimintaan.
3. Keuhkoembolia
Keuhkoembolia syntyy, kun veritulppa – joka useimmiten on peräisin jalkojen syvistä laskimoista – kulkeutuu keuhkoihin ja tukkii keuhkovaltimon. Tukos estää veren pääsyn osaan keuhkoista, mikä heikentää hapetusta ja pakottaa sydämen oikean puolen työskentelemään kovemmin. Alhaisen happipitoisuuden ja sydämen rasituksen yhdistelmä aiheuttaa sekä äkillistä, vakavaa hengenahdistusta että nopeaa tai epäsäännöllistä sydämenlyöntiä.
Keuhkoembolia on lääketieteellinen hätätilanne. Se on kolmanneksi yleisin sydän- ja verisuonitautien kuolinsyy sydänkohtauksen ja aivohalvauksen jälkeen.
Veritulppien muodostumista aiheuttavia riskitekijöitä ovat:
- Pitkäaikainen liikkumattomuus – pitkät lennot, leikkauksen jälkeinen vuodelepo tai sairaalahoito hidastavat verenkiertoa jalkojen laskimoissa.
- Äskettäinen leikkaus – erityisesti ortopediset leikkaukset, kuten lonkan tai polven tekonivelleikkaus, joihin liittyy erityisen suuri riski.
- Syöpä – pahanlaatuiset kasvaimet vapauttavat aineita, jotka edistävät veren hyytymistä.
- Raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika – raskaus lisää hyytymistekijöitä ja vähentää laskimoiden paluuvirtausta jaloista.
- Suun kautta otettavat ehkäisyvalmisteet ja hormonikorvaushoito – estrogeeni lisää veritulpan muodostumisen riskiä.
- Perinnölliset hyytymishäiriöt – sairaudet, kuten tekijä V Leidenin mutaatio tai antifosfolipidisyndrooma, esiintyvät noin 5–8 prosentilla väestöstä ja lisäävät huomattavasti hyytymisriskiä.
4. Anemia
Anemia on terveiden punasolujen tai hemoglobiinin – happea verenkierrossa kuljettavan proteiinin – puute. Kun veressäsi on vähemmän happea tilavuusyksikköä kohti, sydämesi kompensoi tätä lyömällä nopeammin ja voimakkaammin toimittaakseen saman määrän happea kudoksiisi. Tämä sykkeen nousu aiheuttaa sydämentykytyksiä, kun taas taustalla oleva hapenpuute aiheuttaa hengenahdistusta, erityisesti rasituksessa.
Anemia on hyvin yleistä. Maailman terveysjärjestön arvion mukaan anemiaa esiintyy maailmanlaajuisesti 1,62 miljardilla ihmisellä – noin 24,8 %:lla maailman väestöstä. Rautavaje on tärkein syy, ja sen osuus on noin 50 % kaikista anemiatapauksista maailmanlaajuisesti. Muita merkittäviä syitä ovat:
- B12-vitamiinin ja foolihapon puute – ilman näitä ravintoaineita luuydin ei pysty tuottamaan punasoluja kunnolla. B12-vitamiinin puutetta esiintyy noin 6 %:lla alle 60-vuotiaista aikuisista ja lähes 20 %:lla yli 60-vuotiaista aikuisista.
- Krooninen munuaissairaus – munuaiset tuottavat erytropoietiini-nimistä hormonia, joka stimuloi punasolujen tuotantoa. Vajaatoiminnassa olevat munuaiset tuottavat vähemmän erytropoietiiniä, mikä johtaa anemiaan. Noin 37 %:lla kroonisesta munuaissairaudesta kärsivistä ihmisistä on anemia.
- Krooniset sairaudet – tulehdussairaudet, kuten nivelreuma, tulehduksellinen suolistosairaus ja syöpä, heikentävät punasolujen tuotantoa.
- Hemolyyttiset anemiat – sairaudet, kuten sirppisoluanemia tai autoimmuuninen hemolyyttinen anemia, tuhoavat punasoluja nopeammin kuin luuydin pystyy niitä korvaamaan.
Hengenahdistuksen ja sydämentykytyksen syistä anemia on yleinen syy – erityisesti hedelmällisessä iässä olevilla naisilla (joiden esiintyvyys on maailmanlaajuisesti noin 29 %), iäkkäillä potilailla ja kroonisista sairauksista kärsivillä ihmisillä.
5. Kilpirauhasen liikatoiminta
Kilpirauhasen liikatoiminta syntyy, kun kilpirauhanen tuottaa liikaa kilpirauhashormonia, mikä kiihdyttää lähes kaikkia kehon aineenvaihduntaprosesseja. Ylimääräinen kilpirauhashormoni nostaa sykettä, lisää sydämen minuuttitilavuutta ja kasvattaa kehon kokonaiskysyntää hapelle. Tuloksena on jatkuva lepotakykardia (usein yli 100 lyöntiä minuutissa), sydämentykytys ja hengenahdistus, erityisesti fyysisen rasituksen aikana.
Kilpirauhasen liikatoimintaa esiintyy noin 1,3 prosentilla maamme väestöstä. Kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsivistä jopa 70 prosenttia ilmoittaa sydämentykytyksiä oireenaan.
Kilpirauhasen liikatoiminnan pääasiallisia syitä ovat:
- Gravesin tauti – autoimmuunisairaus, jossa immuunijärjestelmä tuottaa vasta-aineita, jotka stimuloivat kilpirauhasta jatkuvasti. Gravesin tauti muodostaa noin 70–80 % kaikista kilpirauhasen liikatoiminnan tapauksista ja on huomattavasti yleisempi naisilla, joilla se kehittyy 7–10 kertaa useammin kuin miehillä.
- Toksinen monisolmuinen struuma – useita kilpirauhasen kyhmyjä, jotka tuottavat hormonia itsenäisesti ohittaen aivolisäkkeen normaalit säätelysignaalit. Tämä syy yleistyy iän myötä.
- Kilpirauhastulehdus – kilpirauhasen tulehdus (virustartunnan, synnytyksen jälkeisten muutosten tai tiettyjen lääkkeiden seurauksena) vapauttaa väliaikaisesti varastoitunutta kilpirauhashormonia verenkiertoon.
- Jodin ylimäärä – erittäin suurten jodimäärien nauttiminen (ravintolisistä, tietyistä kuvantamisessa käytettävistä varjoaineista tai amiodaronilääkityksestä) voi laukaista kilpirauhasen liikatoiminnan, erityisesti henkilöillä, joilla on jo ennestään kilpirauhasen kyhmyjä.
6. Paniikkihäiriö ja ahdistuneisuus
Paniikkihäiriö tarkoittaa toistuvia, odottamattomia voimakkaan pelon jaksoja, joihin liittyy fyysisiä oireita, jotka muistuttavat läheisesti vakavia sairauksia. Paniikkikohtauksen aikana kehosi aktivoi taistele-tai-pakene-reaktion, joka täyttää verenkierron adrenaliinilla. Adrenaliini kiihdyttää sykettä, aiheuttaa hyperventilaatiota (nopeaa hengitystä, joka ei vastaa kehon todellista hapenkulutusta) ja laukaisee rintakipua – aiheuttaen samanaikaisesti sekä sydämentykytyksiä että hengenahdistusta.
Paniikkihäiriö esiintyy noin 2,5 prosentilla maamme väestöstä.
Paniikkihäiriön syitä ovat:
- Geneettinen alttius – jos sinulla on ensimmäisen asteen sukulainen, jolla on paniikkihäiriö, oma riskisi kasvaa noin kolmesta viiteen kertaan.
- Neurobiologiset tekijät – amygdalan (aivojen pelon käsittelykeskus) säätelyhäiriöt sekä serotoniinin, noradrenaliinin ja gamma-aminovoihapon kaltaisten välittäjäaineiden epätasapaino lisäävät alttiutta paniikkikohtauksille.
- Elämän stressitekijät ja traumat – merkittävät elämänmuutokset, läheisen menettäminen ja lapsuuden traumat lisäävät huomattavasti paniikkihäiriön kehittymisen riskiä.
- Lääketieteelliset laukaisijat – kofeiini, piristeet, hypoglykemia ja kilpirauhasen toimintahäiriöt voivat kaikki laukaista tai pahentaa paniikkikohtauksia.
7. Sydänläppäsairaus
Sydänläpät ohjaavat verenkierron suuntaa sydämen neljän kammion läpi. Kun läppä ahtautuu (stenoosi) tai vuotaa (regurgitaatio), sydämen on tehtävä enemmän työtä ylläpitääkseen sydämen minuuttitilavuutta. Tämä ylimääräinen kuormitus venyttää ja suurentaa sydämen kammioita, edistää rytmihäiriöitä ja nostaa keuhkoverenkierron painetta – mikä johtaa sekä sydämentykytyksiin että hengenahdistukseen.
Yleisimmät näitä kahta oiretta aiheuttavat sydänläppäsairaudet ovat:
- Mitraaliläpän prolapsi – mitraaliläpän lehtien reuna pullistuu takaisin vasempaan eteiseen jokaisen sydämenlyönnin yhteydessä. Mitraaliläpän prolapsi on yleisin sydänläppäsairaus, jota esiintyy noin 2–3 prosentilla väestöstä. Useimmat tapaukset ovat hyvänlaatuisia, mutta pieni osa aiheuttaa merkittävää regurgitaatiota ja rytmihäiriöitä.
- Mitraalivuoto – veri vuotaa taaksepäin mitraaliläpän läpi, mikä vähentää eteenpäin suuntautuvaa virtausta. Merkittävää mitraalivuotoa esiintyy noin 1,7 %:lla väestöstä.
- Aorttastenoosi – aorttaläppä kapenee, mikä estää veren virtausta sydämestä ulos. Tämä tila yleistyy iän myötä, ja sitä esiintyy 2–5 %:lla yli 65-vuotiaista aikuisista.
Sydänläppäsairaus kehittyy reumakuumeesta (erityisesti kehitysmaissa, joissa A-ryhmän streptokokki-infektioita ei hoideta), ikääntymiseen liittyvästä kalsiumin kertymisestä läppälehtiin, synnynnäisistä poikkeavuuksista, infektiivisesta endokardiitista (läpän bakteeri-infektio) tai sidekudossairauksista, kuten Marfanin oireyhtymästä.
Sydänläppäsairaus on melko yleinen syy hengenahdistukseen ja sydämentykytyksiin, erityisesti ikääntyneillä ja väestöryhmissä, joissa reumakuumeen esiintyvyys on korkea. Maailmanlaajuisesti reumaattista sydänsairautta esiintyy arviolta 55 miljoonalla ihmisellä.
