Selkärankareuma (englanniksi: ankylosing spondylitis) on tulehduksellinen sairaus, joka ajan mittaan aiheuttaa joidenkin selkärangan pienten luiden (nikamien) yhteensulautumisen. Tämä yhteensulautuminen tekee selkärangasta vähemmän joustavaa ja voi johtaa kumartuneeseen asentoon. Jos kylkiluut kärsivät, voi olla vaikea hengittää syvään.
Selkärankareuma sairastaa miehiä useammin kuin naisia. Oireet ja merkit alkavat yleensä varhaisessa aikuisiässä. Tulehdus voi esiintyä myös muissa kehon osissa – yleisimmin silmissä.
Selkärankareumalle ei ole parannuskeinoa, mutta hoito voi vähentää oireitasi ja mahdollisesti hidastaa taudin etenemistä.
Selkärankareuman oireet
Selkärankareuman varhaisia merkkejä ja oireita voivat olla alaselän ja lantion kipu ja jäykkyys, erityisesti aamulla ja toimettomuuden jälkeen. Myös niskakipu ja väsymys ovat yleisiä. Ajan myötä oireet voivat pahentua, parantua tai lakata epäsäännöllisin väliajoin.
Alueet, joista yleisimmin vaikuttaa, ovat:
- Selkärangan pohjan ja lantion välinen nivel
- Selkänikamat alaselässä
- Paikat, joissa jänteet ja nivelsiteet kiinnittyvät luihin, pääasiassa selkärangassa, mutta joskus kantapään takaosassa
- Rintaluun ja kylkiluiden välissä oleva rusto
- Lonkka- ja olkanivelet
Milloin sinun täytyy mennä lääkäriin?
Mene lääkäriin, jos sinulla on hitaasti alkavaa alaselän tai pakaran kipua, joka pahenee aamulla tai herättää sinut unesta yön toisella puoliskolla – varsinkin jos kipu lievittyy harjoittelun myötä ja pahenee levon myötä. Hakeudu välittömästi silmälääkäriin, jos sinulle ilmaantuu tuskallinen punasilmäisyys, voimakas valoherkkyys tai näön hämärtyminen.
Selkärankareuman syyt
Selkärankareumatulehduksella ei ole tunnettua erityistä syytä, vaikka geneettiset tekijät näyttävät liittyvän asiaan. Erityisesti ihmisillä, joilla on HLA-B27-niminen geeni, on huomattavasti suurempi riski saada selkärankareuma. Kuitenkin vain jotkut ihmiset, joilla on tämä geeni, kehittävät tämän taudin.
Riskitekijät
- Sinun seksisi. Miehillä on todennäköisemmin selkärankareuman kehittyminen kuin naisilla.
- Ikäsi. Alkaa yleensä myöhään murrosiässä tai varhaisessa aikuisiässä.
- Sinun perinnöllisyytesi. Useimmilla ihmisillä, joilla on selkärankareuma, on HLA-B27-geeni. Mutta monet ihmiset, joilla on tämä geeni, eivät koskaan kehitä selkärankareumaa.
Selkärankareuman komplikaatiot
Vaikeassa selkärankareumassa uusi luu muodostuu osana kehon paranemisyritystä. Tämä uusi luu muodostaa vähitellen sillan nikamien välisen raon ja lopulta yhdistää nikamien osia. Nämä selkärangan osat muuttuvat jäykiksi ja joustamattomiksi. Fuusio voi myös jäykistää rintakehää, mikä rajoittaa keuhkojen kapasiteettia ja toimintaa.
Muita komplikaatioita voivat olla:
- Silmätulehdus (uveitis). Yksi yleisimmistä selkärankareuman komplikaatioista, uveiitti, voi aiheuttaa nopeasti alkavaa silmäkipua, valoherkkyyttä ja näön hämärtymistä. Mene välittömästi lääkäriin, jos sinulle ilmaantuu näitä oireita.
- Puristusmurtumat. Joidenkin ihmisten luut ohenevat selkärankareuman alkuvaiheessa. Heikentyneet nikamat voivat murentua, mikä lisää taipuneen asennon vakavuutta. Selkärangan murtumat voivat painaa ja mahdollisesti vahingoittaa selkäydintä ja selkärangan läpi kulkevia hermoja.
- Sydänongelmat. Selkärankareuma voi aiheuttaa ongelmia aortan kanssa – elimistösi suurimman valtimon kanssa. Tulehtunut aortta voi laajentua niin paljon, että se vääristää sydämen aorttaläpän muotoa, mikä heikentää sen toimintaa.
Selkärankareuman diagnoosi
Fyysisen kokeen aikana lääkäri saattaa pyytää sinua taipumaan eri suuntiin testatakseen selkärangan liikelaajuutta. Lääkäri saattaa yrittää toistaa kipuasi painamalla tiettyjä lantion osia tai siirtämällä jalkojasi tiettyyn asentoon. Lääkäri saattaa myös pyytää sinua hengittämään syvään nähdäkseen, onko sinulla vaikeuksia laajentaa rintakehäsi.
Kuvantamistestit
Röntgenkuvat antavat lääkärille mahdollisuuden tarkistaa muutokset nivelissäsi ja luissasi, vaikka selkärankareuman näkyvät merkit eivät välttämättä ole ilmeisiä tämän taudin varhaisessa vaiheessa.
MRI käyttää radioaaltoja ja voimakasta magneettikenttää saadakseen yksityiskohtaisempia kuvia luista ja pehmytkudoksesta. MRI-skannaukset voivat paljastaa todisteita selkärankareumasta aikaisemmin sairausprosessissa, mutta ne ovat paljon kalliimpia.
Laboratoriotestit
Ei ole olemassa erityisiä laboratoriotestejä selkärankareuman tunnistamiseksi. Tietyt verikokeet voivat tarkistaa tulehduksen merkkiaineet, mutta tulehdus voi johtua monista erilaisista terveysongelmista.
Verestäsi voidaan testata HLA-B27-geeni. Mutta useimmilla ihmisillä, joilla on tämä geeni, ei ole selkärankareumaa, ja sinulla voi olla tämä sairaus ilman sitä geeniä.
Selkärankareuman hoito
Hoidon tavoitteena on lievittää kipua ja jäykkyyttä sekä ehkäistä tai viivyttää komplikaatioita ja selkärangan epämuodostumia. Selkärankareuman hoito onnistuu parhaiten ennen kuin sairaus aiheuttaa peruuttamattomia vaurioita nivelillesi.
Lääkkeet
Ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet – kuten naprokseeni (Naprosyn) ja indometasiini (Indocin, Tivorbex) – ovat lääkkeitä, joita lääkärit käyttävät yleisimmin selkärankareuman hoitoon. Nämä lääkkeet voivat lievittää tulehdusta, kipua ja jäykkyyttä. Nämä lääkkeet voivat kuitenkin aiheuttaa maha-suolikanavan verenvuotoa.
Jos ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet eivät auta, lääkäri saattaa ehdottaa biologisen lääkkeen, kuten tuumorinekroositekijän (tumor necrosis factor – TNF) estäjän tai interleukiini-17 (IL-17) -estäjän, aloittamista. TNF-salpaajat kohdistuvat soluproteiiniin, joka aiheuttaa tulehdusta kehossa. IL-17:llä on rooli kehon suojassa infektioita vastaan ja sillä on rooli myös tulehduksissa.
TNF salpaajat auttavat vähentämään kipua, jäykkyyttä ja arkoja tai turvonneita niveliä. Nämä lääkkeet ruiskutetaan ihon alle tai suonensisäisen linjan kautta.
Viisi TNF-salpaajaa, jotka Food and Drug Administration (FDA) on hyväksynyt selkärankareuman hoitoon, ovat:
- Adalimumabi (Humira)
- Sertolitsumabipegol (Cimzia)
- Etanersepti (Enbrel)
- Golimumabi (Simponi)
- Infliksimabi (Remicade)
FDA:n hyväksymiä IL-17-estäjiä selkärankareuman hoitoon ovat sekukinumabi (Cosentyx) ja iksekitsumabi (Taltz).
TNF salpaajat ja IL-17:n estäjät voivat aktivoida uudelleen hoitamattoman tuberkuloosin ja tehdä sinusta alttiimman infektioille.
Jos et pysty ottamaan TNF salpaajia tai IL-17-estäjiä muiden terveydellisten sairauksien vuoksi, lääkärisi voi suositella Janus-kinaasi-inhibiittoria tofasitinibia (Xeljanz). Tämä lääke on hyväksytty nivelpsoriaasin ja nivelreuman hoitoon. Sen tehokkuudesta selkärankareumaa sairastaville ihmisille tehdään tutkimusta.
Terapia
Fysioterapia on tärkeä osa hoitoa, ja se voi tarjota joitain etuja kivun lievittämisestä parempaan lujuuteen ja joustavuuteen. Fysioterapeutti voi suunnitella erityisiä harjoituksia tarpeisiisi.
Liike- ja venytysharjoitukset voivat auttaa säilyttämään nivelten joustavuuden ja säilyttämään hyvän asennon. Oikeat nukkumis- ja kävelyasennot sekä vatsa- ja selkäharjoitukset voivat auttaa säilyttämään pystyasennon.
Leikkaus
Useimmat selkärankareumaa sairastavat ihmiset eivät tarvitse leikkausta. Lääkärisi saattaa kuitenkin suositella leikkausta, jos sinulla on voimakasta kipua tai nivelvaurioita tai jos lonkkanivelesi on niin vaurioitunut, että se on vaihdettava.
Hoito kotona
Säännöllisen lääkärin käynnin ja määrättyjen lääkkeiden ottamisen lisäksi tässä on joitain asioita, joita voit tehdä huolehtiaksesi itsestäsi:
- Treenaa. Harjoittelu voi auttaa lievittämään kipua, ylläpitämään joustavuutta ja parantamaan ryhtiäsi.
- Levitä lämpöä ja kylmää. Jäykkille nivelille ja kireille lihaksille levitetty lämpö voi lievittää kipua ja jäykkyyttä. Kokeile lämmitystyynyjä ja kuumia kylpyjä ja suihkuja. Jää tulehtuneilla alueilla voi auttaa vähentämään turvotusta.
- Älä polta tupakkaa. Jos poltat tupakkaa, sinun on lopetettava. Tupakka on yleensä haitallista terveydelle, mutta se aiheuttaa lisäongelmia ihmisille, joilla on selkärankareuma, mukaan lukien hengitysvaikeudet.
- Harjoittele hyvää asentoa. Suoraan peilin edessä seisomisen harjoitteleminen voi auttaa sinua välttämään joitain selkärankareumaan liittyviä ongelmia.
